Anturitutkimusta ja byrokratiaa Kaliforniassa

1.12.2020/Text: Elsi Mynttinen

b1985e9bea5de8120cce994ccc282a84

”Tämä minun täytyy päästä näkemään omin silmin” ajattelin, kun noin vuosi sitten luin vasta julkaistun artikkelin koe-eläimissä tehdystä reaaliaikaisesta lääkeainemittauksesta. Alkoi apurahojen, lupien, viisumien, kaavakkeiden ja allekirjoitusten hakumylläkkä, jonka seurauksena löysin itseni lokakuun alussa pyörimässä ympäri Kalifornian yliopiston Santa Barbaran kampusta, puoliunessa aikaerorasituksesta. Oli aika aloittaa kahden kuukauden tutkijavaihto ryhmässä, jonka työtä lukemani artikkeli oli ollut.

Byrokratiaa jalkapatikassa

Aloitin tutkijavierailuni Kalifornian yliopistossa totuttelemalla byrokratian erikoisiin kiemuroihin. Tämä tarkoitti lähinnä hyötyliikunnan määrän äkillistä kasvua, kun jokainen paperi ja allekirjoitus piti viedä ja hakea manuaalisesti eri puolilta Santa Barbaran kampusta. Ja niin kuin kaikki muukin Yhdysvalloissa, myös kampukset ovat suuria. Aloitin myös hyvissä ajoin hakuprosessin, jotta saisin luvan tutustua ryhmän käytössä olleisiin koe-eläintiloihin. Lopulta selvisin kaikista alkujärjestelyistä yllättävänkin sujuvasti, ja jo noin viikon päästä saapumisestani pääsin upouusi kulkukortti taskussa aloittelemaan mittauksia laboratoriossa.

Hiilen ja DNA:n yhdistämisen haasteet

Vierailemassani tutkimusryhmässä kehitetään kehon sisään asetettavia antureita, joilla on tarkoitus pystyä reaaliaikaisesti mittaamaan lääkeaineiden määrää veressä. Tämä on yksilöidyn lääkehoidon aikakaudella erittäin ajankohtainen tutkimusala. Anturien toiminta perustuu lyhyisiin DNA-rakenteisiin, aptameereihin, jotka kiinnitetään johtavana alustana toimivan kultalangan päälle. Tarkoitukseni oli vierailuni aikana selvittää, olisiko näiden aptameerien käyttöä mahdollista yhdistää oman tutkimukseni keskiössä oleviin hiilinanomateriaaleihin.

Vierailuni alussa selvitin, saisiko aptameerit kiinnitettyä hiilen pintaan ja miten vahva mahdollisesti syntynyt sidos olisi. Tein ensimmäiset kokeilut ryhmässämme yleisimmin käytössä olevalla materiaalilla, tetrahedraalisella amorfisella hiilellä (ta-C) ja osoitin, että aptameeri on mahdollista kiinnittää pintaan ja siitä saadaan jopa haluttu signaalivaste – enemmän kuin olin uskaltanut alun perin toivoakaan. Sidos ei kuitenkaan ollut riittävän stabiili jatkuvien mittausten onnistumiseen ja lisäksi saatu vaste ei ollut riittävän suuri tarkoitusta varten. Näytti siltä, että hiili-DNA –yhdistelmä toimi jotenkuten, mutta ei ensinkään riittävän hyvin.

Yllättävä tulos – se toimii sittenkin

Ensimmäisen materiaalin petettyä päätin tehdä uusia testimittauksia muilla hiilipohjaisilla materiaaleilla signaalin suuruutta ja vakautta parantaakseni. Useampien materiaalien joukosta parhaan vasteen antoi hiilinanoputkiverkot (CNT). Näillä verkoilla signaali kasvoi moninkertaiseksi ta-C:en verrattuna, ja lisäksi signaalin vakaus parani huomattavasti. Alustavien tulosten perusteella onnistuin siis sittenkin rakentamaan oikeanlaisen yhdistelmämateriaalin. Tällä anturilla virtavasteen nähtiin myös muuttuvan odotetusti, kun systeemiin lisättiin aptameeriin sitoutuvaa kohdemolekyyliä, antibiootti tobramysiiniä. Näiden tulosten perusteella voidaan siis sanoa, että hiilinanomateriaaleja voitaisiin potentiaalisesti käyttää aptameeripohjaisissa antureissa, joilla voidaan saavuttaa reaaliaikainen lääkeaineiden mittaaminen suoraan potilaan verisuonessa.

Lähdön hetkellä olin todella tyytyväinen tuloksiin, joita olin onnistunut vierailuni aikana saamaan. Vielä tyytyväisempi olin kuitenkin siihen, miten paljon uutta olin oppinut niin omasta tutkimusalastani, itsenäisen tutkimuksen tekemisestä kuin itsestäni ihmisenäkin. Päivää ennen lähtöä sain vielä yllätyskirjeen postilaatikkooni: minulle oli viimein myönnetty kulkulupa yliopiston koe-eläintiloihin. Nojaa, ensi kerralla sitten.

 

Elsi Mynttinen tekee väitöskirjaa Aalto-yliopistossa Sähkötekniikan tohtoriohjelmassa. Hän sai TES:n apurahan vuonna 2019 tutkimukselleen aiheesta: Lääkeaineiden sähkökemiallinen havaitseminen hiilinanomateriaaleilla.

Uusimmat artikkelit

Non-linear dynamics of particles in time-dependent non-Newtonian fluids

Kirjoittajalta Tekniikan edistämissäätiö / 19.9.2024

Non-linear dynamics of particles in time-dependent non-Newtonian fluids Teksti: Hakimeh Koochi   As we grapple with the environmental impacts of our technological advancements, finding green alternatives becomes crucial. My research dives into the fascinating world of cellulose nanofibrillated gels, revealing their complex properties from a fundamental point of view. The use of cellulose, sourced from…

Liikkuvan kohdeen tietokonetomografian ajallis-paikalliset säännöllistämismenetelmät

Kirjoittajalta Tekniikan edistämissäätiö / 28.8.2024

Liikkuvan kohdeen tietokonetomografian ajallis-paikalliset säännöllistämismenetelmät Teksti: Tommi Heikkilä Kasveja, robotteja ja röntgensäteiden matematiikkaa Tietokonetomografia (TT) eli viipalekuvaus on monille meistä tuttu lähinnä sairaalasarjoista, koko huoneen täyttävänä donitsinmuotoisena laitteena, jolla voidaan tutkia potilaan sisuksia päästä varpaisiin. Lääketieteen lisäksi TT-kuvantaminen on tärkeä työkalu mm. monissa laboratorioissa, museoissa, tuotekehityksessä ja lentokenttien turvatarkastuksissa. Laitteen eri suunnista keräämät röntgenkuvat eivät…

Design and Implementation of Efficient Working Hydraulics of Electrified Non-Road Mobile Machinery for Enhancing Environmental Sustainability

Kirjoittajalta Tekniikan edistämissäätiö / 5.1.2024

Design and Implementation of Efficient Working Hydraulics of Electrified Non-Road Mobile Machinery for Enhancing Environmental Sustainability 5.1.2024/Text: Vinay Partap Singh Design and Implementation of Efficient Working Hydraulics of Electrified Non-Road Mobile Machinery for Enhancing Environmental Sustainability The almost inevitable climate crisis is forcing governments, and industries across all spectrums to make every possible effort to avoid…