Nepalin kehittyvällä maaseudulla vesienhallinnan toimeenpanossa huomioitava epämuodollinen paikallisympäristö

Väitöstutkimukseni keskittyi vedenkäytön ja -hallinnan käytännön toimeenpanon kehittämiseen syjäisillä vuoristoalueilla Nepalin köyhimmillä ja syrjäisimmillä alueilla. Tutkimuksissani opin, että näillä alueilla suuri osa käytännön toimeenpanosta tapahtuu sääntelevän virallisen hallinnon ja suunniteltujen kehitysinstituutioiden ulkopuolella epämuodollisissa konteksteissa, eli hyvässä ja pahassa paikallisin tavoin järjestetysti. Väitöskirjassani todetaankin, että nämä vähemmän tunnetut epämuodolliset sosiaaliset tilat ovat ratkaisevia maaseudun kehitysprosessien kannalta.

Paremmalla vesienhallinnalla valtavat mahdollisuudet vaikuttaa paikalliseen elämään

Vesi on elintärkeä resurssi erityisesti kehittyvälle maaseudulle, sillä vesivarojen saatavuus on perusedellytys maaseudun elinkeinoille sekä asukkaiden terveydelle ja elämänlaadulle. Vesijärjestelmiä tarvitaan luonnollisesti kotitalouksissa juomaveden saamiseksi, mutta tutkimusympäristössä veden johtaminen kotitalouksien lähelle on tuiki tärkeää myös ihmisten ruokaturvan ja ruokavalion parantamiseksi kotiviljelmien avulla, sekä hygienian ylläpidon helpottamiseksi ja pitkienkin vedenhakumatkojen vähentämiseksi. Suuremmassa mittakaavassa riisipeltojen kastelu on suurin veden johtamista vaativa toiminto. Syrjäisellä maaseudulla pienvesivoima on hyvä tapa sähköistää kyliä, minkä johdosta veden hallinta vaikuttaa monia uusia elinkeinoja mahdollistaen. Näiden lisäksi vesijärjestelmien ylläpito vaatii institutionaalista yhteistyötä ja kehittää siten paikallista tekemisen kulttuuria ja tarjoaa mahdollisuuksia harvinaisiin palkkatöihin. Parhaassa tapauksessa tämä toimeliaisuus ylläpitää maassa rauhaa.

Näistä ilmeisistä paikallisille koituvista hyödyistä huolimatta vedenkäytön hallinta on kehittymätöntä Nepalin syrjäisillä vuoristoalueilla. Kehityspotentiaali on siis suuri. Väitöstyöni päätutkimuskysymys onkin siksi "Mitä käytännössä toteuttamiskelpoisia tapoja on toimeenpanna ja hallita vesipalveluja kehittyvillä vuoristoisilla maaseutualueilla?"

Paikallistason toimeenpanossa tulee huomioida epämuodolliset paikalliskontekstit

Tutkimuslöydökset korostavat, että suuri osa operatiivisesta toimeenpanosta ja paikallisesta institutionaalisesta toiminnasta tapahtuu sosiaalisissa ympäristöissä, jotka eivät ole sääntelevän hallinnon instituutioiden välittömässä vaikutuksessa. Väitöskirjassa todetaan, että nämä sosiaaliset tilat ovat silti ratkaisevia kehitysprosessien kannalta. Niiden syvempi ymmärrys ja saatujen oppien linkittäminen kehityksen toimeenpanoon voisi hyödyttää implementointia.

Väitös osoittaa myös, että yksilöt ja heidän väliset muodolliset ja epämuodolliset vuorovaikutuksensa ovat vesivarojen hallinnan ja paikallisen kehityksen kannalta avainasemassa kehittyvällä syrjäisellä maaseudulla.Yksilöillä on tärkeä kaksoisrooli ylhäältä alas suuntautuvan hallinnan välittäjinä ja toisaalta paikallisen, alhaalta ylöspäin suuntautuvan ongelmanratkaisun osallistujina. Viimeksi mainittu rooli on vähemmän tunnistettu, mutta silti ratkaiseva kehitysprosessien kannalta.

Kirjoittaja Juho Haapala  työskentelee Nepalin kaukolännessä paikallisten vesivarojen hallinnan kehityshankkeessa. Hän sai Tekniikan edistämissäätiöltä kannustusapurahan samaan aihepiiriin liittyviin jatko-opintoihinsa Aalto-yliopistossa keväällä 2018